Virraten lävitseni

Virraten lävitseni

Mitä muu voikaan olla
niin syvästi parantavaa
kuin nähdyksi 
ja rakastetuksi tuleminen 

juuri sellaisena kuin on?

Kaiken kivun ja surun
eletyn elämän takaa
minä katson sinua

ja sieluni itkee
koskeni kuohuaa.

Viimein sinä näet minut. 

Paikassa jossa olen 
yksinäni ollut,
kurotellut seiniä
pimeydessä.

Olen surrut ja etsinyt
raivonnut,
mutta kukaan ei ole kuullut. 

Viimein sinä tulit. 

Kuulit avunhuutoni.
Otit syliisi. 
Lohdutit ja rakastit. 

Nostit minut muistoista,
mieleni laatikosta
haavojeni keskellä istumasta.

Viimein koin rakkauden
sieluni sopukoissa,
vaahtopäissä virtaamassa 
menneisyyteni läpi 

tuoden rakkauden
ja minut
eläväksi
tähän päivään.