Muistan katseesi syvyyden
Sydäntä täyttää
muistoja luo,
pienet hetket,
pysähtyneiset.
Kun on seuraamassa elämää –
lepän kukintojen pölyämistä,
ihmettelemässä kivien muotoja,
venettä jäisen meren rannalla.
Kun katsoo toista suoraan
syvälle silmiin –
vastustelematta,
peittelemättä,
näkemällä hyvyyden,
elämässä.
Ollen totta itselleen,
lempeästi.


Puhutteliko aihe sinua? Millaisia ajatuksia ja kokemuksia sinulle tästä heräsi? Jätä kommentti!