Kun rakkaus minussa päästää irti

Tämän kertainen aihe tuntuu todella henkilökohtaiselta. Olen tuntenut sisäistä tarvetta sanoittaa ystävyyteen ja toisiin ihmisiin liittyviä kokemuksia, ja tulla näkyväksi niiden kanssa. Samaan aikaan tunnistan kehossani jännitystä – ikäänkuin astuisin johonkin tuntemattomaan, mutta tarpeelliseen.

Viime yönä näin tunteellisia unia, jossa käsittelin ihmissuhteissa tapahtuneita tilanteita suhteessa sisäiseen kokemukseeni.

Unessani olin tutussa Ecstatic Dance* tanssiharrastuksessa tanssimassa. Siellä oli tuttuja, kauniita ja rakkaita kasvoja. Eräs ihminen, jonka olin kokenut rakkaaksi ystäväkseni, oli kylmä ja välinpitämätön minua kohtaan. Hän käyttäytyi kuin minua ei olisi. Hän huomioi kaikki muut ihmiset siellä. Joidenkin ystäviensä kanssa hän vaihtoi puheita minusta, kuin olisivat tienneet jotain mitä minä en tiennyt ja sanattomasti heistä välittyi väheksyntä, välttely ja ryhmästä ulos sulkeminen. Tunsin olevani surullinen ja pahoillani tilanteesta. 

Emotionaalinen tunnekokemus jäi elämään minussa herättyäni. Olo tuntui aika epämiellyttävälle ja raskaalle, ja samaan aikaan se kannusti pysähtymään sisäisen kokemukseni äärelle. 

Usein tällaiset olotilat antavat jotain uutta tietoiselle mielelle ja tukevat kasvua ja eteenpäin menemistä elämässä – varsinkin jos haluaa kohdata itseä ja katsoa millaisia viestejä omien tunteiden ja kokemuksen alla on alla oikein on. Siispä kuuntelin itseäni ja peilasin unta elämääni. 

Mistä uni muistutti?

Tunnistin unesta samankaltaisia tilanteita kuin ihmissuhteissani. Muistin hetkiä, joissa en ole tullut nähdyksi sellaisena kuin olen. Minut on joko ymmärretty tai nähty väärin tai en ole ollut itse valmis ymmärtämään toista ihmistä. Ikäänkuin olisi kuin kaksi hyvin erilaista kokemusta, joista vain jompi kumpi on olemassa – minun tai toisen.

Elämä ei kuitenkaan ole niin mustavalkoista, että yksi ihminen voisi nähdä tilanteet täysin oikein tai ymmärtää toisten kokemukset läpikotaisin.

Usein kokemukset ovat kokijalleen totta – ja oman sisäisen kasvun, perspektiivin muutoksen tai ajan myötä asiat voivat näyttäytyä hyvin erilaiselta, ja saatamme nähdä uusia syitä osapuolten käyttäytymisiin, omiin ajatuksiin tai näemme mahdollisuuksia miksi minkäkin on täytynyt tapahtua.

Unessa toisella henkilöllä ei ollut halua keskustella tai nähdä minua.

Sen sijaan että jäisin näihin tapahtumiin kiinni, voinko päästää irti ja hyväksyä tilanteen sellaisenaan ilman tarvetta korjailla tai muuttaa mitään? Pystynkö nostamaan valkoisen lipun ilmaan ja luovuttamaan, mikäli kanssani ei haluta kommunioida avoimesti ja autenttisesti, ollen samalla puolella?

Voinko hyväksyä sen, jos läheiseksi kokemallani ystävällä olisi omien prosessiensa myötä haluttomuutta nähdä minua sellaisena kuin olen? Voinko päästää irti, ja hyväksyä osan ihmisistä tulevan elämääni aaltojen lailla – ollen hetken aikaa lähempänä, kunnes on aika etääntyä?

Elämän kuuluukin tiputtaa sopimattomat asiat

Koen, että olen elämän mittaisella matkalla kohti syvempää itsensä oivaltamista. Kasvan polkuni tapahtumista. Joskus etenen polkua kevyesti suoraan. Usein olen käynyt hakemassa oivalluksia sivupoluilla kompurointien ja haparointien kautta.

Elämäni aikana olen valinnut elämääni hyvää tekeviä asioita, jolloin elämästäni on karsiutunut epäedullisempia ajatuksia, tapoja ja tilanteita pois. Toisinaan olen hankkinut kokemusta haasteiden kautta, jolloin olen vähintään hetkellisesti hyvästellyt hyvää tekeviä ja minua palvelevia asioita.

Mitä kohti haluan mennä? Mitä haluan elämääni lisää? Haluanko karsia sitä kuka ytimeltäni olen? Vai annanko elämän karsia ympäriltäni sitä, jota en ole?

Ennen tätä näkemääni unta, olin jälleen oivaltanut sisältäni suuria asioita, ja olin ottanut askeleita kohti kirkkaampaa ja aidompaa itseä. Ja se mihin uskon syvästi on, että aina kun tekee matkaa aidompaan ja rakastavampaan itseen – ympäriltä varisee asioita ja ihmisiä pois, joiden ei enää kuulu olla osana elämää.

Se on siunaus ja palvelus, vaikka irtipäästäminen, luopuminen ja elämän (ja itsen) tyhjentäminen voi tuntua hyvin epämukavalle. Se voi nostaa surua, kipua ja pelkoa olla uuden, tuntemattoman edessä, kämmenet tyhjinä – mutta mitä voisin väittää on, että jotain uutta, enemmän linjassa sielun kanssa olevampaa ja omaa kasvua eteenpäin vievää on tuolloin tulossa lisää elämään.

Muutos itsessämme ja elämässä pysyy. Mutta mikään mikä on aidoimmillaan itseä – ei lähde koskaan pois.

Mutta kaikki ne valheelliset kerrostumat, jotka ovat kiinnittyneenä omaan elämään jonkin vinouman kautta esim. uskomuksen jostain alitajuntaisesta roolista, tarinasta tai identiteetistä kuka olen, poistuvat jossain välin. Sillä ne eivät kestä sitä sielusta hohkaavaa kirkasta valoa, eivätkä matkan vahvuutta ja voimakkuutta siitä, mitä aitous tuo mukanaan.

Eikä se ole niiden tarkoitus.

Irtipäästäminen ja ihmisistä luopuminen voi tarkoittaa suurempaa yhteyttä itseensä. Sitä että on lupa olla se kuka on, rohkeasti.

Mistä olen valmis luopumaan? Luovunko toisista ihmisistä, asioista, esineistä – vai luovunko itsestäni? Mitä kohti elämässä matkaan?

* Onko ED sulle uusi käsite? Lue alta mitä se on.

Ecstatic Dance on kaikille avointa vapaata tanssia turvallisessa, kunnioittavassa ja puheettomassa tilassa. Se on tilaisuus laskeutua syvempään meditatiiviseen yhteyteen oman kehon kanssa ja antaa liikkeen virrata intuitiivisesti – ilman suorituspaineita. Tanssin aikana musiikki vaihtelee aaltomaisesti rauhoittavasta rytmikkääseen ja takaisin.